Gunther Feuerstein: Visionäre architektur, Wien 1958-1988
ISBN 3-433-02044-2
Tarkastelen tätä kirjaa lyhyesti aikansa kuvaajana. Olen hankkinut sen huhtikuussa 1990 Grazista. Artikkelin kuvat ovat peräisin ko. julkaisusta.
Olin aloittanut opetukseni Tampereen teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla maaliskuussa 1988 ja moni asia oli minulle vielä uutta. Kehitys, mitä kirja kuvaa, oli mielenkiintoni kohteena Wieniin ja Graziin suunnatuilla tutustumiskäynneilläni. Ei ainoastaan historia, kuten Karl Marx Hof kaksikymmen luvulta (1927 Karl Ehn), vaan erityisesti nykyaika 60-luvulta alkaen, joka murtautui hienosti kansainvälisen lehdistön sivuille, kuten Hans Holleinin pienet kauppapuodit (Retti ja Schulin I ,II) sekä Holzbauerin uudet metroasemat.
Gunther Feuerstein kertoo kirjassaan ”Visionäre architektur – Wien 1958-1988” Itävallan uuden aallon arkkitehtuurin synnystä.
Kirjaan on kirjoittanut alkupuheen Peter Cook, joka tunnistaa 60-luvun kehityksessä Wienissä kolmine arkkitehtikouluineen, niiden oppilaineen ja professoreineen yhtymäkohtia samaan aikaan Isossa Britanniassa toimineen Archigramin visioihin.
Sodan jälkeinen taloudellinen ahdinko tuntui rakentamisen niukkuutena, jossa vallitsi tiukka funktionalismi ja jonka vastareaktioina syntyi halu kehittää utooppisia visioita, joita nuoret ja lahjakkaat arkkitehdit tulkitsivat projekteissaan uudenlaisiksi kaupunkimalleiksi.
Wieniläiset arkkitehtuuriprofessorit Roland Rainer ja Karl Schwanzer edustivat töillään rationalismia, jonka vastareaktioina syntyi uusia poikkeavia töitä, kuten Fritz Wotruban ja Fritz G.Mayrin veistoksellinen kirkko Georgenbergissä sekä Friedrich Kieslerin projekti ” Päättymätön talo” .
Karl Schwanzer toimi vuodesta 1959 professorina Wienin Teknillisessä Korkeakoulussa, siellä hän edisti vapautunutta suhtautumista osaston konservatiivisessa ilmapiirissä.
Vuonna 1958 julkaistiin useita uutta kehitystä tukevia arkkitehtuurin manifesteja.
Nuori arkkitehti Hans Hollein vieraili kahteen otteeseen Yhdysvalloissa saaden runsaasti uusia vaikutteita.
Holleinin, Pichlerin sekä Raimund Abrahamin töitä esiteltiin Momassa 1967. Hollein sisusti huoneen Venetsian Biennaleen 1972: Leben und Tot.
Aikakauslehti Der Bausta tuli uuden arkkitehtuurin ” äänitorvi”.
Arkkitehtuurin opiskelijat vastasivat päätoimittaja André Blocin kyselyyn ”Kehitys vai vallankumous” LÁrchitecture d´aujourd’hui’ssä vuonna 1965 mm. seuraavin vaatimuksin
- virkamieskaavoitus tuli uudistaa
- kaupunkirakenteen tuli olla tiivistä
- opettajien tuli olla voimakkaita persoonia
- opinto-ohjelmien tuli olla joustavia
Samalla he nimesivät aikansa merkittävimmiksi Jacob B. Bakeman, Kenzo Tangen, Paul Rudolfin, Aldo van Eyckin, Eero Saarisen, Le Corbusierin, Jorn Utzonin, Hans Scharounin, Alvar Aallon ja Frank Lloyd Wrightin.
Kymmeneen tulevaan arkkitehtiin kuuluivat puolestaan:
Louis I. Kahn, John Johannesen, Paolo Soleri, Candilis,Woods,Josic, Bruce Goff, Enrico Castiglioni, Kiyonori Kikutake, Schultze Fieliz, Yona Friedman ja Hans Hollein.
Tämän ajan opiskelijoista syntyi merkittäviä toimistoja:
Haus-Rucker-Co : Laurids Otner, Gunter Kelp
Coop Himmelblau: Wolf-Dieter Prix, Helmut Swiczinsky, Michael Holzer
Muotia olivat pneumaattiset rakenteet, myös Fuller-kuvut, betonikuoret. Myös aktiot kuuluivat kuvaan.
Projekteja esiteltiin näyttelyissä: Sankt Stephan galleria: Urban Fiction 1967
Myös Grazin koulu kunnostautui, siellä toimi mm. Gunther Domenig: oma talo Stein haus, pankki Wienissä Favoritenstrassella
Vuoden 1973 energiakriisi vaikutti syvästi rakentamisen kenttään myös Itävallassa.
Kahdeksakymmenluvulle tultaessa myös uudet 60-luvulla syntyneet sukupolvet saivat äänensä kuuluville. Postmodernin virtaukset saivat näyttöjä: Hans Hollein: matkatoimisto, museo Mönchengladbachissa 1981.
Kirjan loppuosa käy läpi henkilöhistorioita referenssitietoineen.
Kokonaisuutena kirja perustuu aikalaisnäkemykseen ja on vankka esitys kattamistaan vuosista.
