Aamujuoksu

Pakkasta vähän yli neljä astetta, aika kova vastatuuli idästä. Lähdin hieman yli seitsemän. Aamuroskat ensin roskikseen ja sitten Apollonkatua pitkin Töölönkadulle. Tien pinnat vaihtelevasti puhtaita, välillä jäätynyttä lunta sopivasti huomiokykyä kiinnittäen. Sitten Kansallismuseon viertä pitkin Mannerheimintielle, jossa ylitystä joutuu valoissa odottamaan. Joskus aikaisin aamulla liikennettä ei vielä paljon ole, aamuruuhka on vasta tulossa. Kaikilla autoilla näyttää olevan kiire, nopeusrajoitukset eivät juuri autoilijoiden mieltä paina. Puiston reunassa leveämpi tie johtaa Finlandiatalolle, nykyään autojen määrä talon pihalla on kasvanut. Mutta kyllä sinne sekaan vielä yksi juoksijakin mahtuu. Toimistosiiven ikkunat ovat jo valaistut, työpäivä on sielläkin alkamassa. Alas johtavat portaat ovat vinossa rinteen suuntaan, aluksi vinouteen oli totuttelemistä, nyt olen löytänyt luontevan alas meno tavan. Portaiden lämmitys pitää ne sulana pienellä pakkasella. Ala-aukion reunaan on nykyään tehty risteäviä kulkuväyliä, osa suuntautuu keskustaan. Teillä on arkiaamuina kulkijoita, pyöriä joutuu varomaan, onneksi kilkuttelua ei juuri ilmene. Töölönlahti on saanut taas jääpeitteen, vain voimakkaammat virtaukset pitävät siltojen luona aukkoja auki.

Töölö Bay, partly open even in the winter (oil, 30 x 30)
Töölö Bay, partly open even in the winter (oil, 30 x 30)

Juoksureittini kaartuu kohti Linnunlaulua siltojen yli, vieressä kolkuttelevat aamuihmiset junilla töihin. Aamusarastus Siltasaaren suunnassa värittää taivaan rantaa. Vastatuulikin muuttuu sivulta puhaltavaksi, mikä helpottaa kulkemista. Vaatetukseni on säähän nähden onnistunutta, eikä aamun viileys haittaa ollenkaan.

Rantahuvilalla näyttää yövytyn, portailla on polkupyörä tallessa. Reittini ainoa mäki sujuu ripeästi, sitä ei juuri huomaa ja ylittäminen tuntuu mukavalta. Olen löysännyt juoksunopeuttani, minut saisi ripeä kävelijä kyllä kiinni, mutta toisaalta tämä nopeus sopii minulle hyvin, olen tottunut minut helposti ohittaviin nuoriin tyttöihin. Olen iloinen , että heitä juoksu kiinnostaa! Mäen päällä on nyt kiinni oleva kesäkahvila, asuinkäytössä olevia vanhoja puuhuviloita, yksi niistä on varattu kirjailijoille, nyt on vielä talojen pihoilla hiljaista. Kohta on lapsien hoitoon viennin aika. Reittini taipuu alamäkeen. Vieressä on radat ylittävä silta, jolta tulee lisää kulkijoita, osan mennessä keskustaan ja osan suunnatessa pohjoista kohti. Loivaa myötämäkeä on hauska lasketella, lisäsin vauhtia, kun kävelijä koirineen alkoi jo ohittaa minua. Vastapäätä sijaitsee Ooppera valoineen. Lahden pohjukkaan jostain syystä on runnottu teräspontti seinää, jonka takia reittini kävelytiellä on katkaistu ja joudun juoksemaan Helsinginkadun jalkakäytävää  pitkin. Hetken päästä palaan rantaväylälle, joka kulkee rantakahvilan vieressä kohti Finlandiataloa. Väylä on puistosuunnittelun kohteena, mikä tarkoittaa lähinnä hienojen vaikkakin lahojen rantapuiden kaatamista. Uusia näyttää olevan vaikeaa saada tilalle. Oopperan edessä olevassa rantakahvilassa on valot päällä ja siivous käynnissä, mahtaako sinne tulla myöhemmin asiakkaita.

 

The dramatic view (oil 30 x 30)
The dramatic view (oil 30 x 30)

Oopperan alta virtaavan pohjavesiputken edessä   on sulaa, jossa asuu talvehtivat sorsat, joita ruokitaan ahkerasti. Nyt näyttivät olevan sekä nälissään että kylmissään. Iso puu oli kaadettu ruokintapaikan vierestä, paksu runko makasi paikalla todisteena täystuhosta. Reitin toisella puolen on kesällä käytössä olevia lasten leikkipuistoja. Myös joku vuosi sitten rautaverkon varaan kiinnitetyistä käärmeen muotoa tavoittelevista kivistä oleva veistos on saanut kauniin lumikoristeen seurakseen.

Tieni kääntyy rannan suuntaa mukaillen , minä lähden risteyksestä kohti Mannerheimin tietä. Larin Paraskeen patsas jää oikealle kääntyessäni odottamaan jalankulun vihreää valoa tieni ylitystä varten.

Tämä lähes joka aamuinen juoksuni on sujunut taas hyvin, tunnen oloni virkistyneeksi ja kelvolliseksi jatkaa päivän askareita.

Running in every morning (öljy, 30x30)
Running in every morning (öljy, 30 x 30)

Visionääristä arkkitehtuuria

Gunther Feuerstein: Visionäre architektur, Wien 1958-1988

ISBN 3-433-02044-2

Tarkastelen tätä kirjaa lyhyesti aikansa kuvaajana. Olen hankkinut sen huhtikuussa 1990 Grazista. Artikkelin kuvat ovat peräisin ko. julkaisusta.

Olin aloittanut opetukseni Tampereen teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla maaliskuussa 1988 ja moni asia oli minulle vielä uutta. Kehitys, mitä kirja kuvaa, oli mielenkiintoni kohteena Wieniin ja Graziin suunnatuilla tutustumiskäynneilläni. Ei ainoastaan historia, kuten Karl Marx Hof kaksikymmen luvulta (1927 Karl Ehn), vaan erityisesti nykyaika 60-luvulta alkaen, joka murtautui hienosti kansainvälisen lehdistön sivuille, kuten Hans Holleinin pienet kauppapuodit (Retti ja Schulin I ,II) sekä Holzbauerin uudet metroasemat.

Gunther Feuerstein kertoo kirjassaan ”Visionäre architektur – Wien 1958-1988″ Itävallan uuden aallon arkkitehtuurin synnystä.

Kirjaan on kirjoittanut alkupuheen Peter Cook, joka tunnistaa 60-luvun kehityksessä Wienissä kolmine arkkitehtikouluineen, niiden oppilaineen ja professoreineen yhtymäkohtia samaan aikaan Isossa Britanniassa toimineen Archigramin visioihin.

Sodan jälkeinen taloudellinen ahdinko tuntui rakentamisen niukkuutena, jossa vallitsi tiukka funktionalismi ja jonka vastareaktioina syntyi halu kehittää utooppisia visioita, joita nuoret ja lahjakkaat arkkitehdit tulkitsivat projekteissaan uudenlaisiksi kaupunkimalleiksi.

Wieniläiset arkkitehtuuriprofessorit Roland Rainer ja Karl Schwanzer edustivat töillään rationalismia, jonka vastareaktioina syntyi uusia poikkeavia töitä, kuten Fritz Wotruban ja Fritz G.Mayrin veistoksellinen kirkko Georgenbergissä sekä Friedrich Kieslerin projekti ” Päättymätön talo” .

Fritz Wotruba ja Fritz G. Mayr, Kirche zur Heiligen Dreifaltigkeit am Georgenberg, 1965-1976
Fritz Wotruba ja Fritz G. Mayr, Kirche zur Heiligen Dreifaltigkeit am Georgenberg, 1965-1976

Karl Schwanzer toimi vuodesta 1959 professorina Wienin Teknillisessä Korkeakoulussa, siellä hän edisti vapautunutta suhtautumista osaston konservatiivisessa ilmapiirissä.

Vuonna 1958 julkaistiin useita uutta kehitystä tukevia arkkitehtuurin manifesteja.

Nuori arkkitehti Hans Hollein vieraili kahteen otteeseen Yhdysvalloissa saaden runsaasti uusia vaikutteita.

Hans Hollein, Stadtskulpturen in Wien, 1962
Hans Hollein, Stadtskulpturen in Wien, 1962

Holleinin, Pichlerin sekä Raimund Abrahamin töitä esiteltiin Momassa 1967. Hollein sisusti huoneen Venetsian Biennaleen 1972: Leben und Tot.

Aikakauslehti Der Bausta tuli uuden arkkitehtuurin ” äänitorvi”.

bau

Arkkitehtuurin opiskelijat vastasivat päätoimittaja André Blocin kyselyyn ”Kehitys vai vallankumous”  LÁrchitecture d´aujourd’hui’ssä vuonna 1965 mm. seuraavin vaatimuksin

  • virkamieskaavoitus tuli uudistaa
  • kaupunkirakenteen tuli olla tiivistä
  • opettajien tuli olla voimakkaita persoonia
  • opinto-ohjelmien tuli olla joustavia

Samalla he nimesivät aikansa merkittävimmiksi Jacob B. Bakeman, Kenzo Tangen, Paul Rudolfin, Aldo van Eyckin, Eero Saarisen, Le Corbusierin, Jorn Utzonin, Hans Scharounin, Alvar Aallon ja Frank Lloyd Wrightin.

Kymmeneen tulevaan arkkitehtiin kuuluivat puolestaan:

Louis I. Kahn, John Johannesen, Paolo Soleri, Candilis,Woods,Josic, Bruce Goff, Enrico Castiglioni, Kiyonori Kikutake, Schultze Fieliz, Yona Friedman ja Hans Hollein.

Tämän ajan opiskelijoista syntyi merkittäviä toimistoja:

Haus-Rucker-Co : Laurids Otner, Gunter Kelp

Haus-Rucker-Co, Oase Nr. 7, Documenta 5 -näyttely Kassel, 1972
Haus-Rucker-Co, Oase Nr. 7, Documenta 5 -näyttely Kassel, 1972

Coop Himmelblau: Wolf-Dieter Prix, Helmut Swiczinsky, Michael Holzer

Coop Himmelblau, Wohnhaus Wien 2, 1983 (ylempi kuva); Coop Himmelblau, Offenes Haus, Kalifornien, 1982 (alempi kuva)
Coop Himmelblau, Wohnhaus Wien 2, 1983 (ylempi kuva); Coop Himmelblau, Offenes Haus, Kalifornien, 1982 (alempi kuva)

Muotia olivat pneumaattiset rakenteet, myös Fuller-kuvut, betonikuoret. Myös aktiot kuuluivat kuvaan.

Projekteja esiteltiin näyttelyissä: Sankt Stephan galleria: Urban Fiction 1967

Myös Grazin koulu kunnostautui, siellä toimi mm. Gunther Domenig: oma talo Stein haus, pankki Wienissä Favoritenstrassella

Vuoden 1973 energiakriisi vaikutti syvästi rakentamisen kenttään myös Itävallassa.

Kahdeksakymmenluvulle tultaessa myös uudet 60-luvulla syntyneet sukupolvet saivat äänensä kuuluville. Postmodernin virtaukset saivat näyttöjä: Hans Hollein: matkatoimisto, museo Mönchengladbachissa 1981.

Kirjan loppuosa käy läpi henkilöhistorioita referenssitietoineen.

Kokonaisuutena kirja perustuu aikalaisnäkemykseen ja on vankka esitys kattamistaan vuosista.

Raimund Abraham, "Mega Bridges", Bruckenstadt, 1965
Raimund Abraham, ”Mega Bridges”, Bruckenstadt, 1965

 

Kuvia, arkkitehtuuria ja kirjoja